Vai oliko sittenkään? Heti tonttiin tutustuessamme saimme kuulla, että siihen pitää hakea poikkeuslupaa. No ei siinä mitään – haetaan vaan.

Toki se tiesi yhden ylimääräisen tuhannen euron menoerää ja byrokratiaa, mutta koko projektissa tämä tuntui yhdentekevältä seitsemänvuoden tontinetsinnän jälkeen.

Tonttimme on lohkottu isommasta tontista ja kaavan mukaan ala, jonne talo piti sijoittaa olisi ollut liian pieni talolle. Kunnasta oli sanottu heti tontin lohkomisprosessin aikana, että poikkeuslupa tulee onnistumaan tontille, kun eihän koko tonttia olisi muuten kannattanut edes lohkoa. Ostettuamme tontin laitoimme kauppakirjaan varmuuden vuoksi ehdon, että mikäli emme saa poikkeuslupaa, niin meillä on oikeus purkaa kauppa – muuten olisi tullut turhan kallis telttapaikka.

Tammikuun viimeinen päivä meillä oli vihdoin kaupanvahvistajan leima kauppakirjassa. Poikkeusluvan saamiselle olimme laittaneet kauppakirjaan deadlineksi toukokuun viimeisen päivän.

Unelmakodin suunnittelu alkaa

Meille oli muodostunut vahva visio siitä mitä halusimme. Googlea, Pinterestiä ja Instagramia oli selailtu jo lukuisia tunteja. Aloimme etsiä arkkitehtiä, kuka osaisi muuttaa unelmamme ja omat 3D-mallimme oikeaksi Lammi-Kivitaloksi, ja vielä järkevillä kustannuksilla. Arkkitehti valittiin lopulta noin kymmenen eri osaajan joukosta, joista kävimme tapaamassa viittä. Vihdoin pääsimme suunnittelemaan meille kotia. Kuvia piirrettiin koko kevät ja lopulta alkoi tulla pieni paniikki – toukokuun loppuun ei ollut enää pitkä aika ja kunnallakin kesti oma aikansa poikkeusluvan käsittelyssä.

Miellä oli selkeä lista tiloista, joita halusimme ja halusimme talomme olevan kaksikerroksinen. Näin syntyi selkeä visio tulevasta talosta. Elimme huhtikuun puoliväliä, kun vihdoin meillä oli se mitä halusimme:

Kuva 2-Kerroksisesta talostamme edestä
Kuva 2-Kerroksisesta talostamme edestä
Kuva 2-Kerroksisesta talostamme etuviistosta
Kuva 2-Kerroksisesta talostamme etuviistosta
Kuva 2-Kerroksisesta talostamme takaviistosta
Kuva 2-Kerroksisesta talostamme takaviistosta

Laitoimme poikkeuslupahakemuksen sisään 12.4. Ja odotimme malttamattomina päätöstä, jonka piti olla ihan selvä. Odotus palkittiin 19.4, mutta hieman eri tavalla mitä olimme ajatelleet. Nimittäin arkkitehtimme välitti meille saamansa sähköpostin kunnalta poikkeuslupaa käsitelleeltä henkilöltä.

Arkkitehdin viesti kuului näin: “Soitellaan huomenna. Olen palaverissa loppupäivän.”  Sekä alla välitetty viesti:

“Sain nyt sen verran jäätävän palautteen myös Matilta, että taitaa topata tämä hanke kokonaan, olen todella pahoillani. Täytyisi päästä reilusti lähemmäs rakennusalaa vielä ennen kuin voidaan alkaa tästä mitenkään puoltoa sorvaamaan eli nyt on kaksi vaihtoehtoa, joko suunnitelma täytyy laittaa totaalisen uusiksi tai sitten perua kauppa (purkava ehto käsittääkseni on olemassa, mutta harmillista toki sen mahdollinen käyttö sekä myyjälle että ostajalle).”

Jep, tässä vaiheessa tuntui, että meidät on totaalisesti murskattu ja haaveemme omakotitalosta jää tähän. Hetken keräiltyämme itseämme aloimme miettiä, että millä keinolla selviämme tästä tilanteesta. Pidimme tontillamme kunnan maankäyttöarkkitehdin kanssa pienen kriisipalaverin aiheesta, millä reunaehdoilla talo voitaisiin tontille tehdä.

Kaksikerrosta muuttuu kolmeksi

Meidän oli pakko muuttaa suunnitelmia. Tässä vaiheessa emme todellakaan halunneet luopua tontista ja talounelmasta. Taloa piti siirtää huomattavasti lähemmäksi alkuperäistä alaa, jonne kaavan mukaan talo piti sijoittaa. Nyt meidän oli tehtävä rinnetalo. Emme halunneet kaksikerroksista rinnetaloa, jolloin makuuhuoneet tai olohuone-keittiö olisi upotettu maan sisään. Visiomme valoa tulvivasta kodista ei vain toimisi kaksikerroksisessa rinnetalossa.

Nyt aloimme suunnitella kolmekerroksista taloa. Ajatus kolmikerroksisesta talosta sai minut lähes hyperventiloimaan. Mietin kustannuksia sekä minkälaista olisi asua kolmikerroksisessa talossa ja kulkea eri kerrosten väliä. Eniten kuitenkin huoletti kustannukset. Pari ammattilaista kävi arvioimassa tonttiamme ja ainut järkevä tapa toteuttaa talo kunnan sallimissa rajoissa tontillemme oli rinneratkaisu. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä täyttämään tonttia ja laittaa kaksikerroksista taloa pienen kumpareen päälle. Ja toki sekin olisi tuonut kustannuksia ja lisäksi olisi näyttänyt varmasti huvittavalta.

Deadline lähestyy

Pikkuhiljaa alkoi hiipiä pieni paniikki, sillä meillä oli enää muutama viikkoa aikaa saada hyväksytty poikkeuslupapäätös. Oli todella nopeasti saatava kolmekerroksinen versio aikaiseksi. Photoshop ja SketchUp aukesivat välittömästi ja aloimme töihin. Kolmikerroksinen talo alkoi muotoutua hyvin nopeasti ja lopulta olimme hyvin tyytyväisiä – alla näette meidän tulevan kotimme (kuvista poiketen ikkunavalmistavat pystyvät nyt valmistamaan kaikki isot ikkunamme ilman välikarmia). Talossa yhdistyi lähes kaikki toiveemme. Lopulta saimme 23.5 hyväksytyn poikkeusluvan. Huh, 8 päivää ennen deadlinea! Seuraavaksi rakennusluvan kimppuun!

Tulemme kirjoittamaan erillisen postauksen, miten talomme arkkitehtuuri muotoutui sekä kaksikerroksisen talon että nykyisen kolmikerroksisen talon osalta.

3-Kerroksinen talo edestä
3-Kerroksinen talo edestä
3-Kerroksinen talo sivulta
3-Kerroksinen talo sivulta
3-Kerroksinen talo sivulta
3-Kerroksinen talo sivulta
3-Kerroksinen talo sivulta
3-Kerroksinen talo sivulta